SHADOW #1


<-- Invincible #6 - Invincible #7 -->

Instituutti, tammikuu


Grace koettaa jäljittää voimiensa alkuperää. Hän ei tiedä kuka hänen isänsä on, joten hän aloittaa siitä.

Grace tivaa isovanhemmiltaan äitinsä opiskelupaikan, ja palkkaa sadalla dollarilla Verbatimin jäljittämään äitinsä opiskelukavereita. Verbatim onnistuukin etsimään Seattle Community Collegen opiskelija-asuntolan rekistereistä Samantha McHenry -nimisen naisen, joka oli Allison Mooren kämppäkaveri syksyllä 1999. Grace saa yhteyden Samanthaan, joka muistaakin hänen äitinsä. Hän ostaa Verbatimilta ranskanesseen hinnalla lisätutkimuksia (tarkistettuaan ensin Elixiriltä millaisia palveluksia Verbatim pyytää), ja näiden ansioista tavoittaa myös pari äitinsä vanhaa bändikavereia, joista toinen asuu Floridassa ja toinen Vancouverissa. Nämä muistavat Allisonin tyttönä, jolla oli tuskin koskaan rahaa ja ennen 18. syntymäpäiväänsä tuntui jatkuvasti olevan lähellä tulla lähetetyksi takaisin vanhempiensa luo, mutta jotenkin hän aina onnistui väistämään sen, enimmmäkseen ystävälaumansa tuella. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuka Gracen isä tarkalleen oli, ja käy ilmi, että Allisonilla oli useita poikaystäviä. Samantha McHenry asuu yhä Seattlessa, joten Grace päättää lähteä tapaamaan häntä. Kahta työtä tekevän perheenäidin aikataulut ovat aika täydet, mutta viikonlopulle tapaaminen sopii.

Perjantaina Grace siirtyy Instituutista metsämaailmaan, ja taivaltaa siellä kohti Montanaa. Hän panee merkille, että metsä ei ole aina samanlainen ja paikkaa tällä puolella ei alkuunkaan aina vastaa sama paikka toisella puolella. Ensimmäistä kertaa koskaan reitillä tulee vastaan joki. Selviää, että siirtyminen toisella puolella ei toimi, ja joki pitää ylittää Etelä-Dakotan puolella. Kulku on muutenkin hieman vaarallisen tuntuista - välillä puiden lomasta näkyy taivaalla suuria petolintuja, jotka kiertelevät Gracea ahnaasti kuin odottaen, että hän pysähtyisi paikalleen.

Lopulta Grace selviää kuitenkin isovanhempiensa luo, joille hän väittää tulleensa bussilla. Thomas ja Ellis ovat haluttomia puhumaan Allisonin opiskeluajoista, eikä heillä ole tuosta ajasta kuin pari valokuvaa. Jossain niistä näkyy Samanthakin. Seuraavana aamuna Grace ottaa bussin kohti Seattlea.

Seattle ja Samantha


Bussimatka Montanasta länteen on pitkä ja puuduttava. Grace ei ole aiemmin käynyt luoteis-Yhdysvaltojen suurissa metsissä, ja hämmästyy siitä, miten paljon ne muistuttavat maailmaa, jonne hän pystyy siirtymään. Bussissa torkkuessaan hän näkee unta, jossa bussi jättää hänet keskelle metsää ja hän törmää kärrypolkuun. Polulla vastaan tulevat yli sata vuotta vanhan näköiset vankkurit, joita ajaa hahmo villin lännen tyylisissä vaatteissa. Hahmo yllättyy nähdessään Gracen ja pyytää tätä tekemään jotain tärkeää, mutta herätessään Grace ei enää muista miltä hahmon kasvot näyttivät tai mitä tarkalleen hän pyysi.

SamanthaSamantha ottaa Gracen vastaan bussiterminaalissa. Seattle näyttää kaupunkina vaarattomalta eikä lainkaan sellaiselta synninpesältä jollaiseksi hänen isovanhempansa ovat sitä maalailleet: Semiramisin sotilaita on siellä täällä, mutta uhkan tuntua ei ole ja ihmiset touhuavat arkiaskareidensa parissa. Samantha vie Gracen lähiökotiinsa illalliselle, ja illallisen jälkeen kertoo hänelle äidistään. Samantha ja Allison opiskelivat molemmat ensimmäistä vuotta Seattle Community Collegessa kämppisaikoinaan; Allison luki musiikkiaineita. Samanthalla on Allisonista paljon valokuvia, joita hän näyttää Gracelle. Hän ja Allison olivat hyviä kavereita. Grace tiedustelee, tietääkö Samantha hänen isäänsä, ja Samantha myöntää tietävänsä. Kun Allisonille oli selvinnyt että hän odotti lasta, hän tiesi isän olevan yksi hänen useista poikaystävistään, Nathan. Allisonilla on nuoresta Nathanista kuvakin; tämä näyttää myöhäisgrungelaiselta rokkarilta.

Allisonin kerrottua Nathanille raskaudestaan Nathan häipyi. Ilmeisesti hän oli klassisesti värväytynyt laivastoon ja häipynyt. Tämä oli ainoita kertoja, jolloin Samantha muistaa Allisonin oikeasti itkeneen. Parin päivän jälkeen Allison kuitenkin selvisi surustaan, ja päätti, ettei hän mitään isää lapselleen tarvitse. Allison oli melko varma siitä, että nimenomaan Nathan oli lapsen isä, ja Nathanin valokuvassa on hieman yhdennäköisyyttä Gracen kanssa.

Nathanin sukunimi ei ole tiedossa - Pen-jotain ehkä? - eikä Samantha tavannut häntä enää hänen häivyttyään. Hän oli paria vuotta vanhempi opiskelija community collegessa, ja Grace pääsee jo tällä tiedolla eteenpäin. Hän ottaa yhteyttä Verbatimiin, ja ostaa vielä yhden palveluksen hinnalta tältä Nathanin jäljityksen. Hän ei löydä yksityisosoitetta tai puhelinnumero, mutta työosoitteen kyllä: Nathan Pendergast, Seattle, lakiasiaintoimisto Singer & Rosenberg.

Bianca


Nukuttuaan yön Samanthan kodin pienessä vierashuoneessa Grace soittaa Nathan Pendergastin työnumeroon. Tämä vastaa, ja Grace tiedustelee tuntiko tämä Allison Mooren. Kun Nathanille selviää, että Grace on Allisonin tytär, hän muuttuu hyvin vältteleväksi, mutta Grace saa hänet silti suostuteltua tapaamiseen keskustan Starbucksissa kolmen vartin päästä.

Grace on ensimmäisenä paikalla; sitten Nathanin kuvalta näyttävä kolmikymppinen mies puvussa kävelee sisään. Grace heiluttaa kättään tälle, mutta tämä näyttää katsovan suoraan hänen lävitseen, samoin kuin muut kahvilan työntekijät. Grace on muuttunut taas huomaamattomaksi. Yrittäessään muuttua taas näkyväksi hän siirtyykin pois kahvilasta, toiseen maailmaan. Tällä kertaa hän on kallioisella merenrannalla, ja hänen takaansa alkaa suuri saniaismetsä. Metsästä kiemurtelee savun tuoksu, ja sitten sieltä juoksee kivikkoon ihmishahmo. Hahmo on kalju ja laiha, hänen jalkansa ovat paljaat ja vaatteensa valkoiset paita on pakkopaita jonka pitkät hihat hulmuavat avoimina. Hahmo juoksee rannalle ja istuu kivelle. Grace tervehtii, ja hahmo vastaa; ääni paljastaa hänet keski-ikäiseksi naiseksi. Nainen kertoo etsivänsä äitiään, mutta tämä on jossakin häkissä. Isoäiti on metsässä, eikä nainen tahdo nähdä tätä.

Grace käy uteliaaksi metsän suhteen, ja suostuttelee naisen viemään hänet sinne. Nainen on vastahakoinen, ja sanoo että metsässä oleva näky on karmiva. Saniaisten alta löytyykin puinen palava risukokko, jonka päällä makaa kärventyvä ihmisen ruumis. Palaneen lihan haju on ällöttävä. Vainajaa ei ole mitenkään sidottu kokkoon - hän näyttää itse kiivenneen sen päälle ja sytyttäneen sen tuleen.

Nainen sanoo hoitajien tulevan pian etsimään häntä, surumielisesti enemmän kuin pelokkaasti. Hän sanoo hoitajien aina löytävän hänet ja vievän hänet takaisin. Hänen vaatteensa ja ulkomuotonsa eivät tuo Gracelle mieleen mitään nykyaikaista laitosta, paremminkin jonkun ehkä viidenkymmenen vuoden takaisen parantolan. Grace kysyy naisen nimeä, ja nainen esittäytyy Biancaksi. Grace kertoo olevansa Shadow, ja Bianca sanoo sen olevan epätavallinen nimi.

Nathan


 (image: http://invincible.karmavector.org/images/nathan_pendergast.jpg) Kahvilassa pukumies on edelleen pöydässä kun Grace palaa. Hän sanoo olevansa Nathan Pendergast, mutta se onkin miltei ainoa asia jonka hän suostuu myöntämään. Lakimiehelle ominaisen välttelyn läpi hänestä saa irti, että hän tunsi Allisonin ja vietti vuoden Filippiineillä kesken opintojensa; Nathanin versiossa hän ei tiennyt Allisonin odottaneen lasta. Kun hän oli palannut, hän sai kuulla Allisonin kuolleen.

Tapaaminen on Gracelle valtavan turhauttava, ei vähiten koska Nathan tekee kaikkensa varoakseen tunnustamasta mitään, mikä saattaa myöhemmin johtaa oikeudenkäyntiin. Hänellä on ura, perhe ja lapsia, eikä hän selvästikään ole innokas tuomaan mitään nuoruuden hairahdusta sotkemaan elämäänsä. Nathan vaikuttaa kaikin puolin hyvin tavalliselta, jopa tylsältä, mutta Grace tahtoo varmistua asioista. Niinpä hän kertoo Nathanille, että hänellä on supervoimia.

Nathanin kiinnostus herää tästä kyllä - kenenpä ei - mutta siirtymisvoimat ovat silti hänelle täysin vieras kokemus. Hänellä ei itsellään ole voimia, ja hänen kosketuksensa superyhteisöön on lakiasiaintoimistossa silloin tällöin käyvät supervoimaiset asiakkaat. Nathanin tiedossa ei ole, että Seattlessa olisi ollut 90-luvulla ensimmäistäkään telesiirtyvää superia, voima on muutenkin varsin harvinainen. Eivät voimat ainakaan häneltä ole periytyneet. Grace kysyy Nathanilta varmuuden vuoksi myös aboriginaalimyyteistä, mutta Nathan ei muista koskaan niitä puineensa Allisonin kanssa, vaikka kaikenlaista folkloristiikkaa ja pseudomystistä kirjallisuutta tämä lukikin.

Lannistuneena Grace palaa Samanthan luo ja kertoo kokemuksistaan. Samantha paheksuu Nathania yhdessä hänen kanssaan. Grace kertoo myös Samanthalle voimistaan, mikä on selvästi jännittävintä mitä tämä on vähään aikaan kuullut. Lopulta retki kuitenkin tuntuu päättyneen enimmäkseen tuloksettomana. Grace onnistui kyllä löytämään isänsä, mutta tämä ei tunnu haluavan häntä elämäänsä, eikä Gracekaan välttämättä halua olla hänen kanssaan tekemisissä.

Paluu kotiin


Grace palaa voimiensa avulla Montanaan, ja sieltä kulkee Instituuttiin. Matkan varrella hän törmää metsässä hakkuuaukioon, jota vastaa Yhdysvaltojen puolella vuosikymmeniä sitten hylätty sahakompleksi. Hän pääsee koululle perille myöhään, ja aamulla seuraavat oppitunnit ovat tuskaa.

Edelleen voimiensa alkuperää selvittääkseen hän päätyy lopulta kysymään Viaticumilta neuvoa. Rehtori kutsuu hänet toimistoonsa, pyytää häntä katsomaan heiluriin, tekee jotain, ja kertoo sitten Gracelle, että voimien alkuperä näyttää olevan kirous. Mutta kuka tarkalleen on kirottu, miten, miksi tai milloin on hämärän peitossa, ja rituaali jolla Viaticum voisi selvittää lisää on niin arveluttava, ettei Grace tahdo osallistua siihen.

Sen sijaan hän päätyy vielä juttelemaan isovanhempiensa kanssa. Isoisän puolen suvun hän tuntee kyllä, mutta isoäidin puoli suvusta on hämärämpi. Selviää, että isoäidin äiti oli nimeltään Bianca, ja hyvin vastahakoisesti Ellis myöntää, että tämä oli mielisairaalassa, ja kuoli siellä hieman ennen Allisonin syntymää. Tämän äiti Juliet oli sirkuksessa ennustajana, ja kuulemma hänellä oli myös jotain henkisiä ongelmia. Ellisin iso-isoäiti Mercy oli rajaseutupioneeri 1800-luvun viimeisinä vuosina, ja hän menehtyi tulipalossa 1899.

Biancalla oli ilmeisesti tapana karata mielisairaalasta, riippumatta siitä miten huolellisesti hänen ovensa oli lukittu tai hänet sidottu kiinni. Kukaan ei koskaan oikein tiennyt, miten hän tämän teki.

Pelinjohtajan kommentteja


Pelikuvaus on suljettu ei-osallistuneilta Invinciblen seuraavaan numeroon saakka, koska on draamallisesti kiintoisampaa jos sooloseikkailun asiat paljastuvat vasta pelissä.

<-- Invincible #6 - Invincible #7 -->


CategoryPelit
There are no comments on this page.
Invincible on (C) 2013 Dare Talvitie sekä pelaajat :: Valid XHTML :: Valid CSS: :: Powered by WikkaWiki