Revision [1620]
This is an old revision of Shadow01 made by AdminDare on 2014-01-22 13:46:49.
SHADOW #1
<-- Invincible #6 - Invincible #7 -->
Instituutti, tammikuu
Grace tivaa isovanhemmiltaan äitinsä opiskelupaikan, ja palkkaa sadalla dollarilla Verbatimin| jäljittämään äitinsä opiskelukavereita. Verbatim onnistuukin etsimään Seattle Community Collegen opiskelija-asuntolan rekistereistä Samantha McHenry -nimisen naisen, joka oli Allison Mooren kämppäkaveri syksyllä 1999. Grace saa yhteyden Samanthaan, joka muistaakin hänen äitinsä; hän tavoittaa myös pari äitinsä vanhaa bändikavereia, joista toinen asuu Floridassa ja toinen Vancouverissa. Nämä muistavat Allisonin tyttönä, jolla oli tuskin koskaan rahaa ja ennen 18. syntymäpäiväänsä tuntui jatkuvasti olevan lähellä tulla lähetetyksi takaisin vanhempiensa luo, mutta jotenkin hän aina onnistui väistämään sen, enimmmäkseen ystävälaumansa tuella. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, kuka Gracen isä tarkalleen oli, ja käy ilmi, että Allisonilla oli useita poikaystäviä. Samantha McHenry asuu yhä Seattlessa, joten Grace päättää lähteä tapaamaan häntä. Kahta työtä tekevän perheenäidin aikataulut ovat aika täydet, mutta viikonlopulle tapaaminen sopii.
Perjantaina Grace siirtyy Instituutista metsämaailmaan, ja taivaltaa siellä kohti Montanaa. Hän panee merkille, että metsä ei ole aina samanlainen ja paikkaa tällä puolella ei alkuunkaan aina vastaa sama paikka toisella puolella. Ensimmäistä kertaa koskaan reitillä tulee vastaan joki. Selviää, että siirtyminen toisella puolella ei toimi, ja joki pitää ylittää Etelä-Dakotan puolella. Kulku on muutenkin hieman vaarallisen tuntuista - välillä puiden lomasta näkyy taivaalla suuria petolintuja, jotka kiertelevät Gracea ahnaasti kuin odottaen, että hän pysähtyisi paikalleen.
Lopulta Grace selviää kuitenkin isovanhempiensa luo, joille hän väittää tulleensa bussilla. Thomas ja Ellis ovat haluttomia puhumaan Allisonin opiskeluajoista, eikä heillä ole tuosta ajasta kuin pari valokuvaa. Jossain niistä näkyy Samanthakin. Seuraavana aamuna Grace ottaa bussin kohti Seattlea.
Seattle ja Samantha
Bussimatka Montanasta länteen on pitkä ja puuduttava. Grace ei ole aiemmin käynyt luoteis-Yhdysvaltojen suurissa metsissä, ja hämmästyy siitä, miten paljon ne muistuttavat maailmaa, jonne hän pystyy siirtymään. Bussissa torkkuessaan hän näkee unta, jossa bussi jättää hänet keskelle metsää ja hän törmää kärrypolkuun. Polulla vastaan tulevat yli sata vuotta vanhan näköiset vankkurit, joita ajaa hahmo villin lännen tyylisissä vaatteissa. Hahmo yllättyy nähdessään Gracen ja pyytää tätä tekemään jotain tärkeää, mutta herätessään Grace ei enää muista miltä hahmon kasvot näyttivät tai mitä tarkalleen hän pyysi.
Samantha ottaa Gracen vastaan bussiterminaalissa. Seattle näyttää kaupunkina vaarattomalta eikä lainkaan sellaiselta synninpesältä jollaiseksi hänen isovanhempansa ovat sitä maalailleet: Semiramisin sotilaita on siellä täällä, mutta uhkan tuntua ei ole ja ihmiset touhuavat arkiaskareidensa parissa. Samantha vie Gracen lähiökotiinsa illalliselle, ja illallisen jälkeen kertoo hänelle äidistään. Samantha ja Allison opiskelivat molemmat ensimmäistä vuotta Seattle Community Collegessa kämppisaikoinaan; Allison luki musiikkiaineita. Samanthalla on Allisonista paljon valokuvia, joita hän näyttää Gracelle. Hän ja Allison olivat hyviä kavereita. Grace tiedustelee, tietääkö Samantha hänen isäänsä, ja Samantha myöntää tietävänsä. Kun Allisonille oli selvinnyt että hän odotti lasta, hän tiesi isän olevan yksi hänen useista poikaystävistään, Nathan. Allisonilla on nuoresta Nathanista kuvakin; tämä näyttää myöhäisgrungelaiselta rokkarilta.
Allisonin kerrottua Nathanille raskaudestaan Nathan häipyi. Ilmeisesti hän oli klassisesti värväytynyt laivastoon ja häipynyt. Tämä oli ainoita kertoja, jolloin Samantha muistaa Allisonin oikeasti itkeneen. Parin päivän jälkeen Allison kuitenkin selvisi surustaan, ja päätti, ettei hän mitään isää lapselleen tarvitse. Allison oli melko varma siitä, että nimenomaan Nathan oli lapsen isä, ja Nathanin valokuvassa on hieman yhdennäköisyyttä Gracen kanssa.
Nathanin sukunimi ei ole tiedossa - Pen-jotain ehkä? - eikä Samantha tavannut häntä enää hänen häivyttyään. Hän oli paria vuotta vanhempi opiskelija community collegessa, ja Grace pääsee jo tällä tiedolla eteenpäin. Hän ottaa yhteyttä Verbatimiin, ja käytettyään jo kaikki rahansa tarjoaa palvelusta mikäli tämä jäljittää Nathanin. Verbatim miettii hetken, ja pyytää sitten Gracea kirjoittamaan ranskan esseensä. Sitten hän jäljittää Nathanin tälle. Hän ei löydä yksityisosoitetta tai puhelinnumero, mutta työosoitteen kyllä: Nathan Pendergast, Seattle, lakiasiaintoimisto Singer & Rosenberg.
Bianca
Nukuttuaan yön Samanthan kodin pienessä vierashuoneessa Grace soittaa Nathan Pendergastin työnumeroon. Tämä vastaa, ja Grace tiedustelee tuntiko tämä Allison Mooren. Kun Nathanille selviää, että Grace on Allisonin tytär, hän muuttuu hyvin vältteleväksi, mutta Grace saa hänet silti suostuteltua tapaamiseen keskustan Starbucksissa kolmen vartin päästä.
Grace on ensimmäisenä paikalla; sitten Nathanin kuvalta näyttävä kolmikymppinen mies puvussa kävelee sisään. Grace heiluttaa kättään tälle, mutta tämä näyttää katsovan suoraan hänen lävitseen, samoin kuin muut kahvilan työntekijät. Grace on muuttunut taas huomaamattomaksi. Yrittäessään muuttua taas näkyväksi hän siirtyykin pois kahvilasta, toiseen maailmaan. Tällä kertaa hän on kallioisella merenrannalla, ja hänen takaansa alkaa suuri saniaismetsä. Metsästä kiemurtelee savun tuoksu, ja sitten sieltä juoksee kivikkoon ihmishahmo. Hahmo on kalju ja laiha, hänen jalkansa ovat paljaat ja vaatteensa valkoiset paita on pakkopaita jonka pitkät hihat hulmuavat avoimina. Hahmo juoksee rannalle ja istuu kivelle. Grace tervehtii, ja hahmo vastaa; ääni paljastaa hänet keski-ikäiseksi naiseksi. Nainen kertoo etsivänsä äitiään, mutta tämä on jossakin häkissä. Isoäiti on metsässä, eikä nainen tahdo nähdä tätä.Grace käy uteliaaksi metsän suhteen, ja suostuttelee naisen viemään hänet sinne. Nainen on vastahakoinen, ja sanoo että metsässä oleva näky on karmiva. Saniaisten alta löytyykin puinen palava risukokko, jonka päällä makaa kärventyvä ihmisen ruumis. Palaneen lihan haju on ällöttävä. Vainajaa ei ole mitenkään sidottu kokkoon - hän näyttää itse kiivenneen sen päälle ja sytyttäneen sen tuleen.
Nainen sanoo hoitajien tulevan pian etsimään häntä, surumielisesti enemmän kuin pelokkaasti. Hän sanoo hoitajien aina löytävän hänet ja vievän hänet takaisin. Hänen vaatteensa ja ulkomuotonsa eivät tuo Gracelle mieleen mitään nykyaikaista laitosta, paremminkin jonkun ehkä viidenkymmenen vuoden takaisen parantolan. Grace kysyy naisen nimeä, ja nainen esittäytyy Biancaksi. Grace kertoo olevansa Shadow, ja Bianca sanoo sen olevan epätavallinen nimi.
Nathan
Kahvilassa pukumies on edelleen pöydässä kun Grace palaa. Hän sanoo olevansa Nathan Pendergast, mutta se onkin miltei ainoa asia jonka hän suostuu myöntämään. Lakimiehelle ominaisen välttelyn läpi hänestä saa irti, että hän tunsi Allisonin ja vietti vuoden Filippiineillä kesken opintojensa; Nathanin versiossa hän ei tiennyt Allisonin odottaneen lasta. Kun hän oli palannut, hän sai kuulla Allisonin kuolleen.
Tapaaminen on Gracelle valtavan turhauttava, ei vähiten koska Nathan tekee kaikkensa varoakseen tunnustamasta mitään, mikä saattaa myöhemmin johtaa oikeudenkäyntiin. Hänellä on ura, perhe ja lapsia, eikä hän selvästikään ole innokas tuomaan elämäänsä mitään nuoruuden hairahdusta sotkemaan sitä.
Pelinjohtajan kommentteja
Kesken!
Aion sulkea tämän pelikuvauksen ei-osallistuneilta Invinciblen seuraavaan numeroon saakka, koska on draamallisesti kiintoisampaa jos sooloseikkailun asiat paljastuvat vasta pelissä.
<-- Invincible #6 - Invincible #7 -->
CategoryPelit
